Tänään on se päivä kun pelko astui taas tähän ihmiseen!!!!

http://aijaa.com/ZYSN2z

Tuossa syy...Hiukan muokattuna, mutta siellä se on se mitä olen kaivannut mieheni kanssa jo kauan!!!! Meidän haamulainen eli meidän pikkuinen on siellä, minun sisälläni,minun kohdussani rakentamassa pesää jossa kasvaa seuraavat kuukaudet aina ensi kevääseen huhtikuun alkuun asti <3

Pelkään ettei pikkuinen jaksakaan taas kaivaa koloaan tarpeeksi syvälle ja täti tulee sittenkin kaivamaan hänet pois. Viemään meidän pikkuisemme matkalle taivaantuuliin, minne hän on vienyt minun niin monta pikkuistani, jättäen sylini tyhjäksi. Ihanat aiemmat lapseni ei tiedä äidin olosta, pelosta tai pikkuisesta. Ei ennenkuin aika on valmis kerrottavaksi. Salaisuuteni on sydämessäni ja naamalla mitä typerin irvistys/hymy, kuten kaikkien joiden sisällä on uuden elämän alku, vaikka vasta niin pieni, mutta uusi elämä se on minulle heti ensimmäisestä punertavasta viivasta. Onhan noita olut viivan näköisiä, mutta kaikki ei ole muokkaamalla näkynyt, eli ei ole ollut punerrusta mukana...Nyt on nyt näen pienellä muokkauksella ja nyt näen sen myös täysin kuivasta suoraan testiä katsomalla ja taas hymyilen...
Juoksen vessassa tarkistamassa housuja, kun tuntuu jotain märkää, ei verta...huh...valkovuoto runsasta ja kirkasta...hmmm. onko tämä sitä raskaana olevan valkovuotoa..en muista viime kerrasta sen verran ettei kaikkea muista...nipistää mahaa, ei kai nyt ala... ei saa... kohta kauppaan taas hakemaan seuraavaa testiä, vielä en digiä tee, en ihan vielä, maltan mieleni nyt... juuri ruoka ostoksilla lasten kanssa kävin vessassa 2 kertaa...taas pissattaa..janottaa, heikotta jo toista päivää, päätä särkee, kuuma.... Jos nyt Luoja olisi sen ihmeen meille suonut ja tehnyt meistä onnellisimmat ihmiset aikoihin (siis niinhän kaikki sanoo kun onni täyttää mielen isola kädellä) Nyt olen sekä onnellinen että peloissani... haamu kp29/28... no ei ole ensimmäinen kerta kun saan haamua vasta kun on menkat myöhässä...

1.8.2013 haamua ja LA 10.4.2014 <3
Olen juuri nyt onnellinen, saanhan olla vielä pitkään... saanhan ola typerä hymy huulillani kantaen salaisuuttani...

Tälläistä tällä erää ja taas mennään vai.... mitä seuraavaksi!!!????


<a href="http://www.jotexkampanj.com/fi/itemShare.php?id=1995"><img width="450" src="http://www.jotexkampanj.com/fi/media/1995.jpg" border="0"></a><br><div style="width:450px;text-align:center"></div><a href="http://www.jotexkampanj.com/fi/itemShare.php?id=1995" style="font-family:Arial,Helvetica; font-size: 20px;  color: #000;">&Auml;&auml;nest&auml; ehdotustani Jotexin Sisusta huone - kilpailussa!</a>


Ajankuluksi tein sitten tuollaisen huoneen Jotexin kilpailussa, kun tässä nyt ietin mikä ihme tilanteeni nyt on kun olisiko ollut keskiviikkona kun miehen kanssa aamulla päätimme sekstailla kunnolla kun lapset oli poissa kotoa (koulussa) ja mies meni vasta iltavuoroon töihin. No ensimmäinen mitä huomasin oli että olin todella herkkä ja aika mahtavia ja enemmän kuin yksi orgasmi siinä sitten lyhyessä ajassa tuli. ;) Sitten tuli yhtäkkiä kipu ja alkoi jomottelemaan mahassa. Seksin jälkeen jomotteli, mutta ei muuta kun käytiin pesullakin yhdessä. Tässä vaiheessa olin jo pari päivää myöhässä (28pvän kierrolla) ja olin toooodeeeelllaaaa heikon viivan saanut testiin, voisi jopa sanoa ettei sitä huomannut jos ei oikein alkanut tutkia. No meni sitten hetki ja jomotus jatkui vielä ja sitten yhtäkkiä olikin pyyhkiessä verta paperissa ja siitä se hiljalleen alkoi tippua myöhemmin jopa pyttyyn ja siteeseen, mutta ennenkuin siteeseen edes tuli oli jomotus jo poissa ja ei tullut takaisin, eikä muitakaan kipuja. Vuotoa kesti sen 2 päivää ja sitten eilen oli pientä ruskeaa tuhrua suojassa, ei muuta ja tänään ei sitten muuta kuin pari tippaa tuli vessakäynnin jälkeen suojaan. Tein tänään clearbluen + testin ja viiva piirtyi heti kun alue kastui ja olin että jes, nyt se näkyy kuitenkin, mutta sitten se alkoi himmentyä ja kadota ja jäljelle jäi vain todella todella haalea mutta yhtä leveä vaaleansininen viiva, jota ei näkynyt kunnolla kun päivänvalossa. No nyt on odotettava kuitenkin päivä tai pari ennenkuin uskaltaa uudestaan kokeilla testata.
Oireina vieläkin on kamalan huono olo, nipistelyä mahalla välillä, repäisykipua sohvalta tai sängystä noustessa, närästystä, jano, pissattaa ja no muitakin, mutta ei jaksa kaikkea alkaa erittelemään nyt enempää...
Tavallaan toivon että pikkuinen siellä sinnittelisi ja saisimme lääkärille muita uutisia kuin että TAAS alkoi ja TAAS loppui... Miksi on kyllä kokoaikainen kysymys mielessä ja miksi aion kysyä kun sinne lääkäriin pääsen ensi kuussa... Kyllä meillekin jo saisi se pikkuinen alkaa rakentaa pesää minun kohdussa ja tulla syliin kun on aika syntyä. Mielellään koko prosessi tänä vuonna ettei tarvitse alkaa 4:ttä vuotta "kuumeilemaan". Siitä alkaa pian olla 4 vuotta kun sen keskenmenon sain ja haave yhteisestä alkoi.
Taas ollut monta päivää sellaista myllerrystä että ja tunteet aika herkällä ja on ollut monta päivää ettei edes tajunnut että ollaan kp:issä jo niiin pitkällä että se on joko täti tai muuta, mutta kun olin myöhässä niin tottakai ensin alkoi se toivo ja sitten tulikin se pelko ja nyt on sellainen sotku päässä ja tunteissa ettei enään voi sanoa paljon mitään muuta kuin että saisinpa jo varmuuden niin voisin alkaa suunnitella tulevaa...oli se sitten "raivoamista" lääkäreille tai pesänrakennusta pikkuiselle...eli huoneiden vaihtoa miehelle ja minulle sisustamista (lisää)...

Taas jännitetään tai sitten pelottaa...


Taas ollaan lähellä seuraavaa vuodon alkamista, mutta toivo on silti että jos vaikka olisikin käynyt niin ettei alkaisikaan... Foolihappoa ja monivitamiinia ja greippimehua on tullut otettua päivittäin ja kaiketi tästä johtuen on limatkin ollut erillaiset ja en todellakaan tiedä missä vaiheessa ovis olisi voinut olla. Testejä kun en tehnyt ja limaisuutta oli pitkän aikaa ja normaalia tissikipua oviksen jälkeen ei tullut. Joka kerta olen siitä tiennyt että ovis oli kun tissit kipeytyi, nyt vasta tänä aamuna tämän asian huomasin että tissit alkanut hiukan aristaa ja on 3+3 laskurin mukaan (kiertoväli 28pvää) tai 3+5 (kierrtoväli 26pvää). Tämäkin hiukan epäselvää nyt kun 2 viimeistä kiertoa oli tuon 25-26 pvää eli alkoikin aiemmin kuin olisi pitänyt, kun aiemmin oli 28-30pvää väliä. Nyt tosiaan jännittää ja pelottaa ja mieetin koska uskaltaisin testata.
Alamaha ollut hiukan arka ja repäisykipua oli kun nousin sohvalta, aivastin tai yskäisin... Jomotusta tietenkin on, mutta se voi enteillä vuotoakin, tissit arat (vain hiukan), mutta sekään ei pakosti ole mitään, kyökkimistä ja huonoa oloa parina päivänä ollut, mutta viruksia liikkeellä ja pelkään kipeäksi tulemista, niin en voi siihenkään luottaa yhtään. Väsymystä tietenkin kun on niitä sairauksia liikkeellä ja tukkoisuutta samasta syystä, eli oikein mikään "oire" ei ole sitä mitä luulisi/ toivoisi, kaikki on selitettävissä muullakin tavoin :(
Viime vuodon jälkeen oli pari testiä haamuista, mutta se taisi olla kemiallinen tai voisiko olla ovis vaikka ollut heti siinä ja testit reagoinut tai tietenkin on voinut olla ihan virheellinen testi tuo CB ja tuo PC sittenkin viivanpaikka. Kaikelle on selitys kun vain miettii järkevästi, mutta aina se ei ole niin helppoa ja aina toivoo että se olisikin juuri haamu tai haalea positiivinen. Nyt kun sain ovistestit niin kokeilin tietenkin niitä ja tuli siihen aika vahva viiva, mutta ei kontrollin vahvuinen eli voi olla mitä vain... en ala sitä liiaksi miettimään tai saan taas itseni toivomaan liika. Muutenkin pelottaa että emme onnistu tässäkään kierrossa ja jos sittenkin tai jos vaikka nyt uskaltaisi jo testata, entä jos on nega, paljonko petyn tai jos onkin "haamua" paljonko pety sitten jos alkaakin vuoto tai jos on myöhässä niin jaksaako pikkuinen olla matkassa koko ajan. Jos edes yhden kunnon plussan vielä saisin ja pikkuisen syliini asti niin olisimme maailman onnellisimmat (kuten kaikki muutkin saman asian kanssa painivat) jokainen on onnellinen itsensä vuoksi ja minä olen onnellinen myös muiden onnistumisesta, kun tiedän kuinka raskasta on toivoa kuukaudesta toiseen ja jopa vuosia ja kun ei ole varaa yksityisiin hoitoihin, tutkimuksiin ja yksityiselle lääkärille menoon muutenkaan. Itsekin saan odottaa vielä yli kuukauden että pääsen edes omalle lääkärille, entä sitten gynelle pääsyä... Kauanko saan sitä odottaa, vai pääsenkö edes julkisella tutkimuksiin enään kun on klipsit poistettu vai pitääkö repiä rahaa kasaan ja paljon että pääsen yksityiselle tutkittavaksi... Aina saa jotain odottaa ja miettiä ja pelätäkin... :(

Välillä on ollut todellakin vaikeaa tulla kirjoittamaan tänne ja välillä vain ei ole ollut aikaa, kun olen ollut auttelemassa töissä pientä "korvausta" vastaan, ei rahaa, mutta olen saanut muuta "palkaksi" avusta.

Pienen keräilyn jälkeen alkaa uusi nousu!

Meni hiukan kauemmin aikaa kuin mitä ensin olin "suunnitellut" kunnes taas sain itseni kirjoittamaan tänne. Tässä on ollut aikapaljon kaikkea mitä on joutunut miettimään ja keskustelua kodin ulkopuolella miehenkin asioista.
Mies sai nyt kaikki paperit puhtaaksi eli sairaudet on voitettu ja ylitetty. Minulla kaikki omat arvot kunnossa, eli kolesterolit ja rasva-arvo ja lääkäri on tyytyväinen minun arvoihini ja oli mieheni kanssa keskustellut myös meidän haaveesta ja saimme tiedon ettei mitään hätää ole vielä, kun meillä kaikki on kunnossa ja jos ei ole 1½ vuoteen operaatiosta alkanut raskaus niin sitten on jo aihetta huolestua. No ei ole kauaa vielä, mutta olen hiukan "hätäinen" jo tässä vaiheessa kun kuitenkin on niitä mahdollisuuksia ollut ja viivoja testeissä, mutta ei ole pysynyt matkassa...

Eilen alkoi illalla kurkuun sattumaan hiukan ja nyt se on todellakin jo aika kipeä ja nieleminen tekee kipeää...Toivottavasti saan silti joka aamuiset vitamiinit ja foolihapot ja greippimehut otettua. Nyt pidän kirjaa että muistan joka päivä ne ottaa ja sitten miten tuota makuuhuone aktiviteettiä meillä on ja jos olisin muistanut tikuttaa niin nekin olisin kirjannut ylös, mutta se puoli kyllä jäi niin heikoille etten tiedä onko ovis ollut, tulossa vai jääkö tulematta, kun vahvenevan viivan sain eilen, mutta muutama päivä siinä jäi välistä ja nyt unohdin kaupasta ostaa lisää testejä... Jos ei nyt kuulu mitään tässä kierrossa, jatkan ensi kierrolla samaa ja tikutan vaikka joka päivä. Nyt pakko keittää teetä lisää ja mennä sohvalle lepäämään, että jaksaa taas...

Tälläinen tulos tuli vuodon jälkeen, mutta syytä en sitten tiedä miksi, oliko tosiaan kemiallinen taas kun vuotokin alkoi liian ajoissa vai olisiko jotain muuta ollut... Muutama pvä myöhemmin oli jo ihan negatiivisia testit (tein 2 ihan varmistukseksi)

Siinä se sitten oli tältä erää!!!!!!!!!!!!!!!!


Eilen aamulla alkoi vuoto ja taas mailmani tuntui romahtavan,itketti ja suututti todella paljon. En vain voinut heti antaa lupaa itselleni itkeä, oli ensin saatava lapset kouluun...
Lopulta olin yksin, itkin ja huusin ja taas itkin, kunnes en enään jaksanut mitään...Nukahdin.
Loppu päivän olin vain jotenkin turtana ja tein kuten aina, keräsin kaiken sissäni ja olin äiti lapsille ja en kertonut muille kuin miehelleni miltä minusta tuntuu. Kaupassa meinasin romahtaa, kun tuttuni tuli kertomaan että hänen lapsenlapsi on juuri nyt 9mm suuri "toukka"... Taas joku muu, taas minun tuttu, taas minulta viedään että tuttuni voi saada lapsen tai lapsenlapsen...Aina silloin kun minä menetän oman mahdollisuuteni pieneen, niin joku toinen tulee sanomaan että heille on tulossa.... Tämä oli nyt 4.s kerta minun leikkauksen jälkeen kun joku toinen on alkanut odottamaan.... Katkeran kuuloista tiedän, mutta siltä se tuntuikin että olen katkera heille, en halua nähdä en kuulla enään yhdenkään tutun odottavan... Netissä "tapaamani" ihmiset joiden kanssa on samaa ja joille toivon yhtälailla pikkuista kuin itselleni, he ovat asia erikseen, mutta ihmiset joita näen melkein päivittäin, heille olen kateellinen, heille en voi kertoa miltä minusta tuntuu... En halua heidän sääliään. On yksi ihminen mieheni lisäksi joka tietää meidän "ongelmista" ja ole voin kertoa, mutta hänellä on muita murheita itsellään juuri nyt eli en halua "rasittaa" häntä kauheasti omilla murheillani.
Tänään olen miettinyt mistä ihmeestä nuo kudospalat vuotooni on tullut kun edellisiltana tein testin ja sain siihen haamun, eilen aamulla testi oli koneen päällä kuin pilkaten minua haamullaan, itse istun pytyllä ja vuodan verta... kudospaloja ja tunnetta kuin joku tunkisi ulos alapäästäni, painetta ja "tykyttävää" tunnetta... maha ei ole kipeä, ei nyt satu, ei ole menkkamaisia kipuja. Lämpö on vieläkin 37, oksetta, pissattaa, tissit on vieläkin arat ja turvoksissa ja kamala nälkä, heikottaa ja väsyttää...kauanko nämä oireet vielä kestää... Kaunako tuntuu kuin olisi raskaana vaikka vuotaa runsaasti, kaunako kestää ennenkuin pääsen tutkimuksiin....Entä jos tulenkin raskaaksi taas ennen lääkäriin menoa, entä jos silloinkin alan vuotamaan, entä jos..... Jossitelua tämä nyt on...
Niin ja eilen illalla hain postin ja ne minun tilaamani testit oli tullut... Piilotin ne laatikkoon heti, edes avaamatta pakettia. Tiesin mitä siellä oli... 2 clearbluen testiä, 2 pukkotestiä, 2 RFSU:n testiä ja foolihappoa lisää ja digitesti viikkonäytöllä :`(  Tilasin kun todellakin oli vahva tunne raskaudesta ja halusin että on erimerkkisiä testejä, niin ei kukaan voi sanoa että olisi virheelinen tulos (edes minä itse). Mies sanoi kun olin soittanut lääkäriajan että onhan tässä parin kierron verran aikaa katsoa "saadaanko lisää tälläistä" vai onko muuta aihetta lääkärille. Nyt juurikin tuntuu kuin se olisi VAIN tälläistä, usko omaan pikkuiseen ilman apuja ja tutkimuksia on jotenkin heikko :( En aio luovuttaa kuitenkaan, kyllä se kuume on niin "korkea" meillä molemmilla ettei siitä olisi kiinni tai edes siitä ettei makuhuoneessa tapahtuisi tarpeeksi usein aktiviteettejä... Se on jostain muusta kiinni... Miksi Luoja on julma meille nyt kun todella haluamme yhteisen pikkuisen, pikkuveljen tai -siskon rakkaille lapsillemme joita jo rakastamme ja joilta ei olisi rakkautta yhtään pois seuraavan meille tullessa. Rakkautemme kasvaa jokaisen pikkuisen myötä suuremmaksi että sitä riittää kaikille. Mieheni ei tiedä miten lohduttaisi minua, kun itsekin kärsii jokaisesta menetyksestä, se pienikin punertava viiva on meille suuri toivo ja alku minussa. meidän solut on yhdistynyt, se on meidän alkumme, meidän pikkuisemme, meidän menetyksemme. Mikään ei ole vain minun vaikka välillä niin kirjoittaisinkin, vaan ne kaikki on meidän... Yksikkän kerta seksiä ei ole meille "suoritus" tai "vauvantekoa", vaan rakastelemista rakkaan kanssa, hellyyttä, kiihkoa ja läheisyyttä kaikin tavoin. Emme joka päivä laske onko nyt se aika vai ei, minä vain tiedän koska ovulaatio noin on, mutta ei se koskaan ole sitä "että nyt on mentävä sekstailemaan ettei missata", vaan jos on haluja, niin rakastelemme kuten aina muutenkin jos ei niin ei sitä väkisin voi edes yrittää... Meillä vain on haluja aina kun en vuoda, mutta joskus on päivä välissä joskus jopa kaksi ettei vain jaksa tai ehdi, vaan käperrymme sylikkäin ja nukumme.
Sekalainen kirjoitus/purkautuminen, mutta niin on tunteetkin nyt hiukan sekaisin, itkettää, naurattaa, haluttaa (mutta vuotaa) ja vaikka mitä... Mielialat heittelee aika nopeaan nyt ja annan vain niiden mennä, nyt kun on yksin on "mahdollisuus" vain antaa tulla kaikki ulos. Kohta ei voi kun lapset on kotona...

Pettymys!!!!!!!!


Tänään kp 25 ja dpo 11, ja testinä sofi one step, aamu ja ensimmäinen vessakäynti noin klo 5-6 välillä... Testi aivan punainen....odotan...odotan...noin 7min. myöhemmin testi on luettavissa kun punainen on kadonnut...ei viivaa...viivanpaikka :( Tekisi mieleni lyhistyä lattialle ja kirkua, itkeä ja raivota...mutta muut nukkuu. Menen takaisin sänkyyn ja yritän nukahtaa, ei nukuta itken hiljaa kunnes taidan nukahtaa...herään kun tytär tulee sanomaan että äidin on aika nousta.

En tiedä mitä ajatella näistä oireistakaan enään kun tissiliivit oli eilen aamulla jo vaihdettava koon surempiin kun on niin turvonnut nuo tissit ettei mahtunut enään B75 kokoon vaan nyt on C75 ja hyvin istuu...

Mahtaako tämä enään muuttua tästä, vai odottelenko vaan niitä menkkoja...en tiedä... Olen aika sekaisin kun mielialat on muutenkin aika herkkänä...itkettää melkein kaikki muutenkin...

Nyt lapsille ruokaa uunissa ja itseä närästää jo ajatus syömisestä.... Janottaa kyllä eli taas lisää vettä juomaan!!!

Oireilee, vai oireileeko?!

Tämä on ihan ihmeellistä kun tuntuu että olisin raskaana, mutta en oikein meinaa jaksaa uskoa siihen...
Oireet vaan "voimistuu" ja kamalan väsynyt olen ja lämmöt tänään 37.3, mutta ei se minulla sitä kerro onko vai ei. Tekee pahaa ja särkee päätä oikein kunnolla, olo on kuin olisin tulossa kipeäksi (ollut jo muutaman päivän) ja vessassa saa kokoajan käydä ja sellainen "märkä olo" ja ihmeellistä "pistämistä"/viiltämistä välillä kyljessä. Normaalia nipistelyä alamahalla ja sellainen "menkat tulee ihan juuri" olo ja alaselkäkin on hiukan aristanut.
Toivon todella että meille pikkuinen nyt suodaan ja nämä on juuri sitä mitä pitääkin. Olen valmis kestämään melekin mitä tahansa jos olen nyt raskaana. Niin ja sitten minulla välillä on ihmeellistä viiltelyä joka heijastuu reisien yläosaan 8O Ei koskaan ole ollut tälläistä ja en tiedä mitä siitä edes ajatella. Mies valitti muuten eilen minun viestini muotoa, sanoi että joko olen todella väsynyt tai sitten en osaa enään itse lukea mitä kirjoitan... Tuntuu oikeasti ettei pää oikein toimi kunnolla, kun on niin väsynyt ja pää tuntuu ihan "painavalta" ja ettei se oikein toimi...Niin ja tissit tuntuu ihmeen "täyteläisiltä" ja ihan kuin olisivat turvonnut...vaatteet tuntuu oudoilta tissien kohdalta, ihan kuin kiristäisivät...

Nyt alan TAAS syömään ja menen sitten tytön kanssa sohvalle lepäämään... Ehkä nukahdan kuten eilen ja edellispäivänä ja tyttö saa taas herätellä ihmeissään. Sanoin vain että äiti on hiukan väsynyt ja ehkä tulossa kipeäksi... Janottaa muuten kamalasti ja tuntuu kuin olisi suu ja kurkku ihan kuivat...

Niin ja ISO asia on että lopetin nyt tupakanpolton ja jos odotan niin vielä uskaltaa laastaria käyttää, mutta kun testi on plussa niin lopetan kyllä nekin ellei lääkäri anna lupaa niitä vielä käyttää...